|
Teksti: Maria Jotuni Hilda Husso
Ohjaus: Sarika Lipasti
Esitys: Sirpa Toivola
Kesto n. 40 min.
Hinta: 250 € / esitys (sis. Alv 22%)
pidätämme oikeuden hinnan muutoksiin
Hilda hurmaa Lundqvistin ja yleisön
"Maria Jotunin novelli palvelijatar Hilda Hussosta elää
ja voi hyvin vielä yli sata vuotta tekstin valmistumisen
jälkeen. Sirpa Toivola esittää taidokkaasti Hildaa."
Monologiesitys koostuu kahdesta pitkästä puhelinkeskustelusta.
Puheluiden välillä vierähtää ajassa muutama
vuosi, mutta räväkän naisen menojalan vipatusta
vuodet eivät hillitse. Hilda Hussoa eivät jaksa arkiset
murheet painaa. Jopa omasta lapsesta huolehtimisen kanssa tahtoo
olla vähän niin ja näin. Paljon mieluummin Hilda
puhuu puhelimessa vanhan ystävänsä Lundqvistin
kanssa ja hörppii samalla tilkan sherryä."
(Lainaus: Silja Hurskainen: kirjoitus Turun Tienoo -lehti 22.2.2005)
Lisätietoja: Vanhalinnan myyntipalvelu p. 02- 489 6700 tai
vanhalinna@utu.fi
Maria Haggrenin (myöh. Jotuni, 1880-1943) suomen kielen
ja ainekirjoituksen opettaja Vihtori Korpela huomasi varhain tytön
kirjoittajantaipumukset ja luetti ääneen aineita, joista
tämä oli saanut kympin. Naureskellen hän oli todennut,
että tytöstä tulee parempi kirjailija kuin Minna
Canth.
Hilda Husso -novelli (Suhteita, 1905, Otava) syntyi kevällä
1903 hataraseinäisessä täysihoitolassa Pohjois-Esplanadilla.
Puhelinkeskustelu kuului seinän takaa: Karkea naisen ääni
tunkeutui läpi ilman sanoja. Kirjailijalle syntyi mielikuva
palvelijattaresta puhelimen ääressä - Hilda Husso,
arkailematon nainen, jolla oli yksinäinen lapsi ja suhde
johonkin mieheen, hotellin tarjoilijaan. Työ vei korkeintaan
parikymmentä minuuttia: "Minä kuulin Husson äänen
korvissani, ja se huvitti minua niin, etten voinut olla panematta
sanoja paperille".
Maria Jotunin esikoisteos Suhteita ilmestyi maaliskuussa 1905
ja se ponnahti keskelle suomalaisen kirjallisuuden uutta nousua.
Suhteita kuvaa tunteita, tunteettomuutta ja ihmissuhteita, joiden
keskipisteenä on nainen. Kirjailija Vihtori Peltonen (Johannes
Linnankoski) oli teoksen luettuaan lausunut: "Se ihminen
ymmärtää ainakin elämää".
(Lähde: Irmeli Niemi: Arki ja tunteet, Otava 2001)
|
