Teksti: Maria Jotuni Hilda Husso
Ohjaus: Sarika Lipasti
Esitys: Sirpa Toivola

Kesto n. 40 min.

Hinta: 250 € / esitys (sis. Alv 23%)
pidätämme oikeuden hinnan muutoksiin

Hilda hurmaa Lundqvistin ja yleisön
"Maria Jotunin novelli palvelijatar Hilda Hussosta elää ja voi hyvin vielä yli sata vuotta tekstin valmistumisen jälkeen. Sirpa Toivola esittää taidokkaasti Hildaa."

Monologiesitys koostuu kahdesta pitkästä puhelinkeskustelusta. Puheluiden välillä vierähtää ajassa muutama vuosi, mutta räväkän naisen menojalan vipatusta vuodet eivät hillitse. Hilda Hussoa eivät jaksa arkiset murheet painaa. Jopa omasta lapsesta huolehtimisen kanssa tahtoo olla vähän niin ja näin. Paljon mieluummin Hilda puhuu puhelimessa vanhan ystävänsä Lundqvistin kanssa ja hörppii samalla tilkan sherryä."
(Lainaus: Silja Hurskainen: kirjoitus Turun Tienoo -lehti 22.2.2005)

Lisätietoja: Vanhalinnan myyntipalvelu p. 02- 489 6700 tai vanhalinna@utu.fi

Maria Haggrenin (myöh. Jotuni, 1880-1943) suomen kielen ja ainekirjoituksen opettaja Vihtori Korpela huomasi varhain tytön kirjoittajantaipumukset ja luetti ääneen aineita, joista tämä oli saanut kympin. Naureskellen hän oli todennut, että tytöstä tulee parempi kirjailija kuin Minna Canth.

Hilda Husso -novelli (Suhteita, 1905, Otava) syntyi kevällä 1903 hataraseinäisessä täysihoitolassa Pohjois-Esplanadilla. Puhelinkeskustelu kuului seinän takaa: Karkea naisen ääni tunkeutui läpi ilman sanoja. Kirjailijalle syntyi mielikuva palvelijattaresta puhelimen ääressä - Hilda Husso, arkailematon nainen, jolla oli yksinäinen lapsi ja suhde johonkin mieheen, hotellin tarjoilijaan. Työ vei korkeintaan parikymmentä minuuttia: "Minä kuulin Husson äänen korvissani, ja se huvitti minua niin, etten voinut olla panematta sanoja paperille".

Maria Jotunin esikoisteos Suhteita ilmestyi maaliskuussa 1905 ja se ponnahti keskelle suomalaisen kirjallisuuden uutta nousua. Suhteita kuvaa tunteita, tunteettomuutta ja ihmissuhteita, joiden keskipisteenä on nainen. Kirjailija Vihtori Peltonen (Johannes Linnankoski) oli teoksen luettuaan lausunut: "Se ihminen ymmärtää ainakin elämää".
(Lähde: Irmeli Niemi: Arki ja tunteet, Otava 2001)