Näyttelyssä on esillä itä- ja länsisuomalaista esiteollisen ajan maanviljelysvälineistöä, jonka avulla tuodaan esiin ko. alueiden kulttuuriraja ja -erot, ja niihin vaikuttaneet kulttuurivirtaukset. Näyttelyssä osoitetaan miten kulttuurivirtaukset ovat siirtyneet antiikin ja Välimeren kulttuurin piiristä itäistä ja läntistä tietä kohdatakseen Suomessa tai muualla Pohjoismaissa.

Näyttelyssä havainnollistetaan miten länsisuomalaisen kulttuurin tavat ja muodot löytävät vastineensa Skandinaviasta ja Baltiasta, ja itäsuomalaisen Länsi-Venäjältä. Näyttelyssä kuvataan myös miten pitkän agraarin ajanjakson kulttuurierojen avulla voidaan selittää nykyajan ähyvin Suomessa kuin muualla Euroopassa.

Vaikka talonpoikaiskulttuuri on hävinnyt, sen tuomat kulttuurierot ovat yhä olemassa, sillä kulttuurin muutos on hidasta ja vaatii paljon pitemmän ajan kuin tekniikan muutokset. Siksi meillä vieläkin on eroja länsi- ja itäsuomalaisen kulttuurin välillä ja länsisuomalaisen kulttuurinkin sisällä on eroja lounaissuomalaisen ja muun länsisuomalaisen kulttuurin välillä.

Liedon Vanhalinnan historiallinen ja kulttuurinen merkitys halutaan tuoda esiin korostamalla paikallisen lounaissuomalaisen peltoviljelyalueen merkitystä edistyksellisyytensä sekä Itä-Ruotsin ja Viron yhteyksiensä takia.

Näyttelyn on tehnyt Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitos.